No niin, nyt on saatu Suomen kansalle yhteinen vihollinen, dosentti Bäckman. Tutustuin Bäckmanin tutkimuksiin kymmenisen vuotta sitten. Ihastuin, koska hän näytti olevan ainoita ellei ainoa Venäjä-tutkija, joka pystyi lähestymään aihetta objektiivisesti, ilman pelon, epäluulon ja stereotypioiden suodattimia. Ei ole mikään ihme, että Bäckmanista tykätään Venäjällä. Hän on ainoita suomalaisia, joiden asenteessa Venäjää kohtaan ei ole suomalaista nationalismia - sen lisäksi tietenkin, että hän puhuu täydellistä venäjää. Hän tietää, että Venäjällä kaikki ei ole huonommin kuin Suomessa; jokin asia voi olla jopa paremmin. Tätähän suomalainen nationalisti ei myönnä koskaan. On huvittavaa, että Bäckmanista nyt ollaan tekemässä maanpetturia. Se kertoo jotain paitsi nationalismin tasosta, myös sananvapaudesta Suomessa. Kun joku venäläinen huutaa suureen ääneen lännessä Venäjän yhteiskunnan epäkohdista, häntä yleensä kohdellaan täällä kuin suurta sankaria, joka on tullut kertomaan totuuden. Ja uskotaan ilman muuta, että kaikki hänen puheensa ovat totta. Nyt kun vastaava ilmiö tapahtuu toisin päin, analogiaa ei edes tunnisteta. Arvonimet pois vaan Bäckmanilta! Mielestäni Bäckman on sitä paitsi oikeassa: suomalainen lastensuojelujärjestelmä ei täytä oikeusvaltion tunnusmerkkejä. Tästä on julkisuudessa kirjoittanut esim. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori J-P Roos. Lastensuojelujärjestelmä tulisikin mitä pikimmin tehdä läpinäkyväksi ja avata keskustelulle.

Suomessa on kuulemma 10000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Virallisen määritelmän mukaan syrjäytymisvaarassa oleva on sellainen, joka ei opiskele eikä ole töissä. Hah! Väitän, että Suomessa on tuhansia nuoria, jotka täyttävät nämä kriteerit, mutta joilla on todella aktiivinen sosiaalinen elämä ja paljon harrastuksia. Jos syrjäytymisvaarassa olevaa ei pystytä tämän järkevämmin määrittelemään, on turha kuvitella, että asialle voitaisiin tehdä jotain.

Todellinen syrjäytyminen on silti todellä vakava ongelma jota ei voi vähätellä.
Mikä aiheuttaa syrjäytymistä? Väitän, että köyhyys ja huono-osaisuus altistavat syrjäytymiselle. Lisäksi erilaiset yhteiskunnan rakenteet altistavat sille. Mitä presidentti ja hänen puolueensa ehdottavat tehtäväksi näille asioille? Ensin mainittuun liittyen porvarillisen talouspolitiikan yksi kulmakivihän on tuloerojen ylläpitäminen yhteiskunnassa. Tämän katsotaan lisäävän talouskasvua, koska näin ihmisillä on motivaatio yrittää enemmän ja pyrkiä "eteenpäin". (huom. arvo: ahneus). Toisin sanoen tästä näkövinkkelistä on vain hyvä, että yhteiskunnassa on köyhiä. Mitä esitetään tehtäväksi muille rakenteille? On esim. tunnettu tosiasia, että suuremmat koulukoot lisäävät syrjäytymisvaaraa. Todellisuudessa kaikki koulujen lakkauttamisia ja yhdistämisiä koskevat päätökset on tehty pelkästään taloudellisin perustein. Onko kukaan kuullut että koskaan kriteerinä olisi ollut syrjäytymisen ehkäiseminen? Entäpä opiskelija-asuminen? Kenen idea on se, että kaikkien opiskelijoiden pitää asua yksiöissä? On päivän selvää, että asuminen soluasunnossa tai pariasunnossa vähentää syrjäytymisvaaraa. Sama pätee muuten muuhunkin asumiseen. Kaiken lisäksi yhteiskunta maksaa kalliisti myös rahallisesti tästä yksiöasumisesta kaikilla tasoilla. Tässä nenääni haiskahtaa vain isojen rakennusliikkeiden taloudellinen intressi, joka on kytketty valtion päätöksiin.

Toisin sanoen mitään ei haluta tehdä syrjäytymisen syiden poistamiseksi. Sen sijaan tarjotaan lääkkeeksi sitä, että hyväosaiset lahjoittaisivat rahaa...voiko enää löytää parempaa esimerkkiä siitä, miten Suomesta halutaan tehdä hyväntekeväisyysyhteiskunta? Ole trendikäs! Lahjoita bisnespellelle rahaa hyvään tarkoitukseen ja voita auto!!

Kunnat ovat talouskriisissä - myös Lappeenranta. Miksi tähän on jouduttu ja mitä pitäisi tehdä? Viimeisen vuosikymmenen ajan Suomessa on ollut pyrkimys laskea tuloveroja. Verotus onkin keventynyt huomattavasti. Tilastokeskuksen mukaan kokonaistuloveron alennus on ollut noin  7-8 prosenttiyksikköä kaikissa tuloluokissa. Kun julkisen sektorin tulot muodostuvat pääasiassa tuloverosta ja arvonlisäverosta, on asiaa sen tarkemmin laskemattakin selvää, että tuloveron alennuksella on ollut radikaali vaikutus julkisen sektorin kokonaistuloihin. Samaan aikaan menopuolella ei ole tapahtunut mitään. Tätä vajetta on nyt useamman vuoden katettu velan otolla.

Samanaikaisesti tuloveron laskemisen kanssa valtio on tasaisesti siirtänyt velvoitteitaan kuntien hoidettavaksi. Kuntien valtionosuuksia ei ole kuitenkaan  kasvatettu vastaavasti. Toisin sanoen valtio on sysännyt kunnille seurauksen hyvinvointivaltion ajamisesta umpikujaan. Nyt kunnat ovat luonnollisestikin korviaan myöten veloissa, ja  mitä valtio tarjoaa lääkkeeksi? No kuntauudistusta tietenkin. Valitettavasti kuntauudistuksella ei millään pystytä paikkaamaan tuota verotulojen vajetta. Lisäksi kuntauudistus väistämättä johtaisi palvelujen keskittymiseen ja lähipalvelujen katoamiseen. Hyvinvointivaltiota on mahdotonta pitää yllä nykyisin edellytyksin, tehtiinpä kuntauudistus tai ei.

Mielestäni meillä on kaksi vaihtoehtoa: hyvinvointivaltion sisältö pitäisi toden teolla purkaa ja katso mitä se on syönyt. Vain siten voitaisiin päättää, mitkä julkisin varoin kustannetut palvelut ovat niitä tärkeitä peruspalveluja, ja mistä voitaisiin luopua. Ja tällä en nyt tarkoita keskustelua "lopetetaanko teatteri vai ei". Jos nykyiset verotulot eivät riitä sellaisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseen, jollaisen haluamme, täytyisi löytyä yhteisymmärrys korottaa veroja. Tämä on loppujen lopuksi  aika yksinkertaista. Ongelma on vaan se, että suurten puolueiden puheet hyvinvointivaltion ylläpitämisestä näyttävät olevan pelkkää retoriikkaa ja todellisuudessa tavoitteena onkin amerikan mallin mukainen hyväntekeväisyysvaltio.

Yhteiskunta tarvitsee kristillisiä arvoja nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Miksi kuitenkin vaikuttaa siltä, kuin nämä arvot olisivat samaan aikaan epäsuositumpia kuin koskaan? Tässä suvaitsevaisuuden luvatussa maassa kaikkea muuta suvaitaan mutta ei kristillisten mielipiteitä!  Kouluissa ei saisi puhua Jeesuksesta, äänestyspaikkoja ei saisi sijoittaa kirkkojen yhteyteen jne jne. Kuitenkin koko yhteiskuntamme kulttuuri ja arvopohja ovat peräisin luterilaisesta kristillisyydestä. Se on luonut yhteiskuntamme yhteiset moraaliarvot kautta aikojen, mm. kymmenen käskyä ja kultaisen säännön.  Jos ei näitä ole lapsesta asti kuullut ja sisäistänyt, on myöhäistä alkaa pohtia oikean ja väärän olemusta 15-vuotiaana Prometheus-leirillä! Uskon vakaasti, että tällä asialla on tekemistä viimeaikaisten järjettömien nuorten väkivallantekojen kanssa.

Ekokristillisyys ei ole Kristillisdemokraattien virallinen "oppisuunta" (sen sijaan Ekokonservatismi on!)  vaan itse keksimäni aate, joka yhdistää kaksi minulle tärkeää asiaa: ympäristönsuojelun ja kristilliset arvot. Mitä tekemistä näillä sitten on toistensa kanssa? Mielestäni hyvinkin paljon.

Usein toistettu hokema "kakkua pitää kasvattaa niin sitten siitä riittää isompi siivu myös kaikkein köyhemmille, ja siten yhteiskunnalla on varaa suojella ympäristöä" on täysin vailla pohjaa. Nykyinen materiaalinen hyvinvointi riittäisi hyvin kaikille, jos se jaettaisiin oikeudenmukaisemmin, ja jos ihmiset lakkaisivat tavoittelemasta aina vain enemmän. Samaten jatkuvat saastuttaminen johtuu siitä, että kulutetaan aina vain enemmän. Kristillisiä hyveitä ovat mm. se, että ihmisen ei tule kiinnittyä materiaan, omastaan jakaminen, vähään tyytyminen, nöyryys....kristillisiä hyveitä taas eivät ole mm. ahneus ja kateus,  jotka juuri usein toimivat ihmisen käyttäytymisen moottoreina. En väitä, että kristillisten hyveiden soveltaminen laajasti poistaisi yllämainitut ongelmat tai voisi ratkaista niitä.  Matemaattista käsitettä käyttäen ne ovat välttämätön, mutta eivät riittävä ehto yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle ja saastuttamisen lopettamiselle!